"Tytöllä on pussi, jonka sisältö on huvennut tyhjiin ja joka on nyt täytettävä uudeleen tarinoilla, ja vielä ennen täysikuuta. Miksi, sitä tyttö ei kerro."
Vivian French, kirjasta Tarinoita Taikametsästä
Tämä kuva on minulle erittäin rakas. Alkuperäinen kuva on vanhempieni kihlakuva 70-luvulta. Tällä viikolla olen ajattelut paljon heitä kumpaakin. Viime viikon tapahtumat kotipuolessa Kauhajoella sai tunteet pintaan. Olen ajatellut paljon isää ja hänen poismenoaan. Olen niin onnellinen että muistan hänet juuri sellaisena kuin hän olikin - ystävällinen, reilu, ujo ja maailman paras isä! Mitään ei jäänyt hampaankoloon.
Tietysti olisin ehkä halunnut kertoa hänelle vielä asioita, mutta niinhän teen nytkin... Juttelen hänelle päivittäin ja isä näkee minut sellaisena kuin olen. Joku voisi sanoa että sellainen ajatus on pelottava, mutta minun mielestäni se on aika helpottavaa. Tässä maailmassa on joku, joka tuntee minut läpikotaisin. Ja se joku on mun isä :)
Sain uusia akvarellivärejä ystävältä (kiitos Jaana!) ja ajattelin heti kokeilla miltä ne tuntuu. Näpsäisin kuvan - en saanut mitään muuta aikaiseksi kuin pelkkää värien ja tajunnan virtaa. Mutta sekin oli jo tarpeeksi terapeuttista! Joskus on kiva vaan maalata, eikä ajatella sen kummemin lopputulosta. Silloin mieli lepää :)
Tänään kummittelee.
Töissä on ollut jotenkin tosi ressaava päivä - ongelmia, pähkäilyä, jankkaamista yms. Voisi kai sanoa, että kaikennäköisiä kummituksia on hyppinyt puskista. Tänään on taas ollut sellainen päivä, että olis vaan ollut kiva painaa pää peiton alle ja kadota tästä maailmasta.
Kuvassa jatkuu tämä mun sama pisara-teema. Onkohan mulla jokin sadekausi meneillään?
Ehkäpä.

Kuva by Wushka 2008: in the air
Kuva by Wushka 2008: Urban Ballerina.
Kuva by Wushka 2007: Lähellä sunValokuvan olen ottanut Niagaran putouksilla Kanadassa viime talvena 2007.

Eilen puhuin kahvista... nyt tekee mieli kylmää siideriä! Ehkä se on tuo loppukesän lämmin aurinko, joka synnyttää näitä mielitekoja. Mun pitääkin varmaan hipsiä ulos ja terassille!
Siideristä puheen ollen, kokeilin hiljattain hyvää työkaverin suosittelemaa reseptiä. Siideriperunat.
Tässä ohje:
perunoita (vähän jauhoisempia) niin paljon kuin arvelet menevän
pekonipaloja
Siideriä (huom. kunnon kuivaa normandialaista tai bretagnelaista
pippuria
Leikkaa perunat lohkoiksi tai kuutioiksi. Laita pekonipalat kuumalle pannulle hetkeksi tirisemään. Lisää perunat ja anna hetki kuumentua. Lisää siideriä niin paljon, että perunat juuri ja juuri peittyvät. Jätä kypsymään. Perunat ovat kypsiä silloin, kun neste on haihtunut pannulta melkein kokonaan. Varo kuitenkin, ettei pala pohjaan...
Sateen jälkeen uusi alku :) Saimme vihdoinkin juteltua asiat halki ja kaikki on taas niin kuin pitääkin.
Tämä kuva on otettu Lontoossa St John'in kaupunginosassa ystävän parvekkeelta. Tuolloin oli myös ollut todella sateinen päivä, mutta ilta toi mukanaan auringon. Kuvan fiilikset kuvaa myös aika hyvin mun olotilaa tällä hetkellä. En jotenkin haluaisi nyt sattua mihinkään, vaan nauttia vaan tästä.
Kun on tyyntä jälleen.

Tänään aloitan siis oman blogin...mutta koska en tunne olevani maailman paras kirjoittaja, ajattelin dokumentoida elämää, ajatuksiani ja fiiliksiäni kuvina.