Tämä kuva on minulle erittäin rakas. Alkuperäinen kuva on vanhempieni kihlakuva 70-luvulta. Tällä viikolla olen ajattelut paljon heitä kumpaakin. Viime viikon tapahtumat kotipuolessa Kauhajoella sai tunteet pintaan. Olen ajatellut paljon isää ja hänen poismenoaan. Olen niin onnellinen että muistan hänet juuri sellaisena kuin hän olikin - ystävällinen, reilu, ujo ja maailman paras isä! Mitään ei jäänyt hampaankoloon.
Tietysti olisin ehkä halunnut kertoa hänelle vielä asioita, mutta niinhän teen nytkin... Juttelen hänelle päivittäin ja isä näkee minut sellaisena kuin olen. Joku voisi sanoa että sellainen ajatus on pelottava, mutta minun mielestäni se on aika helpottavaa. Tässä maailmassa on joku, joka tuntee minut läpikotaisin. Ja se joku on mun isä :)